maanantai 1. heinäkuuta 2013

Taistelua elämän ja kuoleman välillä

Tänään kaikki oli hyvin. Heräsin aamulla ja olin varma, että tämä päivä on mulle kaunis. 
Mulla kuitenkin oli päivä täynnä suunnitelmia ja en uskonut, että jää aikaa mieleni murtaville ajatuksille. 
Kuitenkin niin kävi. Kaikki hyvä oli ja meni, nyt taas oon samassa pisteessä aloittamassa alusta. Miks tää on mulle näin vaikeaa? 

Mua vihataan. Oon hirvee ihminen. Nyt musta tuntuu et koko maailma on mua vastaan. Mulle sanotaan et 'kukaan ei vihaa sua'. Kaikki vihaa mua. Mä tunnen sen. Tunnen ne pahat katseet selässäni.  

Mä tärisen. Mua pelottaa. Istun vessan lattialla terä kädessä. Epäröin. Suljen silmäni ja ajattelen kelle kukin viilto on omistettu kädessäni. Nimiä tulee ja tulee. Jokaiselle omansa. Kuin tatuoituna vasempaan käteeni. Viillän. Terä uppoaa ihooni ja syvä rauha valtaa mieleni. Viillän vielä. Pian se riistäytyy käsistäni. Viillän vain lisää. Syvemmälle. Veri valuu lattialle tehden lammikon jalkojeni juureen. Haluan vain lisää, kukaan ei voi estää mua. Pelottaa ja ahdistaa koko ajan vain lisää. Haluan pois, kokonaan.... Niin paha olo! 

Oon pettänyt kaikki. Parhaan ystäväni. Vanhempani. Itseni. Kaiken! Annoin pahan olon viedä. Voittaa! Epäonnistuin. Antakaa anteeksi.. Mä pyydän! 


8 kommenttia:

  1. Minä niin toivon, että sinä löytäisit elämästäs jotain iloo, minkä takia sä yrittäisit päästä kuntoon. Toivoisin myös, että pyytäisit apua joltain, ihan jos ei itsesi, niin lähimmäistesi takia, sinä tarvitset apua oikeasti. Minä toivon sulle kaikkea hyvää ja jaksamisia, kyllä elämä kerkeää hymyillä vielä sinullekkin ! Olet mielessä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!<3 Mä todellakin toivon, että jonain päivänä tää kaikki ois ohi. Nyt vaan en nää edessäni mitään toivoa, enkä jaksa yrittää.

      Poista
  2. Mä tiiän miltä susta tuntuu. Mä oon kokenu sen. Sä sanot ettet jaksa yrittää. Älä yritä. Elä vähän aikaa, iha vaa vaikka päiviä tekemättä mitää mikä ei huvita, syö vaa sitä mikä maistuu hyvälle, kato telkkuu tai hauskoja videoita netistä. Älä yritä miellyttää ketää tee just niiku tuntuu hyvälle. Ja hyväksy se. Jos sä haluut itkee, itke. Tee sitä mitä sun tekee mieli tehä. Mä tein tollee. Viikkoja mä tein vaa sitä mikä tuntu hyvälle ja sit mä katoin peilii ja näin mun rasvaset hiukset ja likasen yöpaidan ja päätin muuttua. En mä tiiä auttaaks toi sua mut parempi ku ei mitää:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi!:)
      Tuo varmasti voisi toimia, mutta nyt en vain jaksa. Tekemättömyys ahdistaa, koska silloin jään kaksin ajatusteni kanssa.
      Kaikki hyväkin tuntuu pahalle, enkä koe ansaitsevani mitään parempaa.
      Olen kuin jäänyt tähän kierteeseen, enkä tiedä haluaisinko edes pois.

      Jotenkin niin mahdottoman kuuloista, vaikka uskon, että tuokin olisi täysin mahdollista ja ehkä apu tähän kaikkeen.
      Ehkä jonain päivänä saan aloitteen itsessäni parempaan suuntaan. Pidän vinkkisi mielessä!

      Poista
  3. Haluut sä edes olla onnellinen? Sä ansaitset sen, tuntu sulta ihan miltä tahansa, mut haluut sä ees sitä? Sä voit olla, ei kukaan sua estä, se on susta itestäs kiini. Mun mielestä elämä on turhaa. Ei tällä oo mitään väliä. Mut kun kerran täällä ollaan ni miks ei sit voitas tehä tästä merkityksellistä, ettei jäädä miinuksen puolelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai mä haluaisin.. Ja ihan totta, kai mun pitäis jotenkin asennoitua. Täällä kuitenkin ollaan ja kun kaikille tällaista mahdollisuutta olla suotu. Jotenki mun on nii vaikeeta elää tässä.. Se kaikki negatiivinen elämässäni on kuin voittanut ja syö raa'asti kaikki pienet positiviiset asiat. Tää kaikki paska vaan vie mun elämänhalua kauemmas...:/

      Poista
  4. Mä tiiän etten oo paras henkilö neuvoo ketää mut tuntuu nii pahalta ku mä oon ollu rikki ja väsyny tähänn kaikkee, mut jotenki siitä vaan selviää. Mä en oo ihan varma miten, mut jos sitä oikeesti haluu, nii siihen pystyy. Kyllä sä vielä päätät olla onnellinen, eihä kukaan haluu tälleen koko elämäänsä elää. Sit ku sä pystyt tekee sen päätöksen, ni kaikki alkaa pikkuhiljaa helpottuu. Niin kulutettua kuin se onkin, sen jälkeen aika parantaa haavat:) Koita vielä jaksaa.

    VastaaPoista

Piristä päivääni <3