"Crystal vaikuttaa rauhattomalta, vastaa hiljaisella äänellä vain lyhyesti kysymyksiin. Ei katso silmiin. Ei tunne jaksavansa enää, ei tietoa tulevasta, itsemurha-ajatuksia mahdollisesti ollut kesän aikana. Pyydettiin nuorisopsykiatrian puolelta kriisiapua ja laitettiin sinne kiireellinen konsultaatiopyyntö."
Tekstiä jatkuu paperilla mutten pysty lukemaan sitä enää yhtään pidemmälle. Ahdistaa. Ahdistaa niin paljon. Haluaisin romahtaa sängylle mutten voi.
Aion piilottaa kirjeen. En aio antaa kenenkään muun lukea sitä. Poltan sen. Ihan sama. Kunhan se on poissa edes hetken.
Polilta tullut lausunto viimeisimmistä käynneistäni iski minuun kuin sata puukkoa... Tottakai haluan saada apua ja parantua, mutten usko, että mikään voisi parantaa minua. Niin kiinni olen tässä kaikessa.
En tunnista itseäni lukiessani lausuntoa, joka tietenkin täytyi lähettää juuri näin vuoden alusta piristämään mieltäni. Voisin melkein uskotella itselleni, etten ole se, josta kirjeessä puhutaan.
Oikeastaan satuin luulemaan jo hetken, että olen unohdettu nuorisopsykiatrisella. Kirje tavallaan lämmitti sydäntäni. Ainakin olen yhtä kiireinen tapaus kuin aiemminkin, lol.
Toisaalta taas ahdistaa koko ajatus. Olisin halunnut tyytyä paikkakuntamme omiin psykologeihin yms. Palveluihin, mutta lääkäri päätti olla kuuntelematta minua ja laittaa minut matkustamaan viikon välein viereiselle paikkakunnalle monen kymmenenen kilometrin päähän polille, kun eivät meidän palvelut täällä tehoa.
Siis en oikein ymmärrä, kun eihän me olla edes kokeiltu mitään muuta kuin viereisen kunnan polia. Ärsyttää, kun joutuu aina niin kauas lähteä, kun matkatkin vaativat minulta niin paljon. Jos en jaksa matkata polille asti, toinen vaihtoehto on osasto. Ja nyt tässä vaiheessa tekisi mieli kirota koko sairaanhoitopiiri vai mitä lie.
Niin epäreilua. Olen aina sanonut, että olen vapaaehtoisesti hoidossa mukana, jos saan myös oikeasti vaikuttaa siihen millaista hoitoa saan. Minähän sen tiedän miltä minusta tuntuu, ei kukaan muu.
Nyt olen rajalla, haluanko tätä vai en. Haluanko edes parantua?
Täytyy katsoa mihin suuntaan Tammikuu vie. Toivottavasti parempaan, mutta koskaan en voi tietää missä lie vuosien päästä. Täällä vaiko en?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristä päivääni <3