Särjetty ja satutettu sinua on monta kertaa
Ja nyt kuvittelet että se on sinä jonka päässä viiraa
Yhtäkkiä putoat pohjattoman syvään kuiluun
Ja luulet että tästä on mahdotonta ikinä toipuu
Ja nyt kuvittelet että se on sinä jonka päässä viiraa
Yhtäkkiä putoat pohjattoman syvään kuiluun
Ja luulet että tästä on mahdotonta ikinä toipuu
Psykiatriselta soitettiin ja kerrottiin, että aikani psykologilla oli peruttu esteen vuoksi.
Olisin oikeasti tarvinnut sitä käyntiä juuri tänään ja olen vihainen perutuuksesta, ihan varmana ottivat jonkun toisen tilalleni. Ehkei sentään.
En edes yrittänyt raahata itseäni kouluun, vaikka naapuri kuinka aamulla tarjosi kyytiä.
Pettyneenä rojahdin sänkyyni ja uhkasin mielessäni etten koskaan nouse ylös.
Pitäisi siivota, laittaa itselleni ruokaa, lukea miljooniin kokeisiin ja tehdä miljoona muuta asiaa. Selvittää miljoonat poissaolot luokanvalvojalle.
Miksi kaikesta pitää ottaa jonkinlainen vastuu?
surua kyynelin kastella täytyy
jotta se puhkeais kukkaan
helli ja hoivaa varoen vaali
ettei se menisi hukkaan
pois älä oveltas käännytä koskaan
suru jos koputtaa milloin
pyydä se sisälle syötä ja juota
tarjoa yösija silloin
Huomenna ystävänpäivä, voikun osaisinkin olla hyvä ystävä jollekin, enkä aina aiheuttaisi vain surua ja tuskaa. Älkää pelätkö, olen yhä täällä vaikken tiedä kuinka kauan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristä päivääni <3