Mitä masennus vei.

Nuorempana harrastuksia kertyi jokaiselle arkipäivälle. Toisinaan menoja sattui yhdelle päivälle jopa toinenkin koulun lisäksi, mutta eihän se ala-asteikäistä tyttöä haitannut, päinvastoin. 

Olin aina valmis kaikkialle ja kiiruhdin jokaiseen mahdolliseen kerhoon ja tapahtumiin ensimmäisten joukossa. Aikaa löytyi, vaikka väkisin ja olin innolla kokeilemassa uutta.

Nyt olen siinä pisteessä, että puolet entisestä elämästä on kuin kadonnut myrskytuulten mukana. Musiikkiharrastuksessa loistin yli 7 vuoden ajan kolmen instrumentin välillä, mutta jokaisessa innostus hiipui kahdeksatta vuotta lähestyessä. En vain jaksanut, kun harjoituksia ja lisätunteja kertyi toiselle paikkakunnalle liikaa ja taso alkoi olla kovaa. Masennuksen alkuvaiheita. Elämääni jäi kumminkin vielä harrastuksia, joita jatkoin hymyissä suin edellisten päätyttyä. 

Seuraavaksi lopetin yritystoiminnan, koska en vain jaksanut tehdä tilauksia. En pitänyt koko työstä ja tein sitä vain hyvän palkan vuoksi, tosin hyvin pitkään ilman palkkaa. 

Viime syksynä sain vuokrata hevosen, joka muutti elämäni täysin. Ihastuin hevoseen ensisilmäyksellä ja elämäni ilo löytyi tästä luojan suomasta tunnerikkaasta hevosesta. Kävin tallilla niin usein kuin mahdollista ja tein paljon töitä saadakseni olla mahdollisimman paljon hevoseni kanssa. 

Nyt tein viimeisen idioottimaisen tempun mitä tulen katumaan kevään tullen ja päätin lopettaa hevosen vuokraamisen ja vetäytyä ihanan talliporukan luota. En vain yksinkertaisesti jaksa enää. Kaikki vaatii niin paljon ja masennus vaikeutuu hetki hetkeltä. 

Sairaus voitti viimein ja vei elämältäni sen mikä oli minulle ennen tärkeää. Vaikka monet läheiset ovat sanoneet, että on tärkeämpää hoitaa itsensä kuntoon. En ole laisinkaan samaa mieltä. Miten voisin hoitaa itseäni kuntoon, kun elämässä ei ole kohta mitään muuta kuin koulu, koti ja päihteet. 

En ole laisinkaan tyytyväinen tähän hetkeen, mutten itselleni mitään voi. 

Elämä ottaa sekä antaa, välillä pohjaan pudottaa, mutta silti ylös kantaa. Ehkä joskus vielä pystyn asioihin, joihin en tällä hetkellä pysty. 

Tällä hetkellä masennus on vienyt minut ehkä vähän liikaakin taas päihteiden maailmaan. Hukutan murheeni pulloon sen minkä kerkeän ja mahdollisuuksien tullessa juon myös viikolla. 

Elämä on niin mahdotonta ilman päätä sekoittavia aineita. 

Valitettavasti myös useiden kavereiden kanssa välit ovat erkaantuneet. En vain jaksajaksajaksajaksa. 

Anteeksi, kun elän.