Aivotärähdys -> jumalaton päänsärky, nilkka ja olkapää paskana.
Mä en todellakaan tiedä mitä tapahtui illasta. Ihan normaalisti katsoin kelloa 20.20 ja lähdin ajamaan varovaisin mielin kotiin skootterilla valiten jopa vaarattomamman reitin ihan tarkoituksella, mutta mitäs mitäs.
Käännyin ihan normaalisti kotiin päin vievälle asfaltti tielle ja sen jälkeen on täyttä pimeyttä pääkopassani.
(Sen muistan, että päähän koski jo aiemmin ihan liikaa ja tuntui, että kuumekin olisi ollut nousussa. Ja ajatuksissani ei ainakaan pyörinyt mikäpäs muukaan kuin kuolema, jota lähellä taisin käydäkin pari sekuntti tämän ajatuksen jälkeen.)
Olin vissiin noin vajaa kilsan ajanut eteenpäin ja joku naapuri löytänyt sitten minut jostain tienpuskasta hysteerisenä kuin mikäki.
Jotain muistikuvia tapahtuneesta muistan näin jälkeenpäin, mutta muu onkin pimennossa.
Kotiin naapurin kyydillä päästyä lähti matka aika rivakasti kohti keskussairaalaa, joka sekin on aivan liian kaukana.
Ambulanssin ja autokyydin välillä taisteltiin jonkun aikaa, mutta lopulta sainkin sen rauhallisimman mahdollisuuden; isän kyydissä matkata päivystykseen.
Joo siellä tosiaa vierähti tunnista toiseen ja lääkitystä lisäiltiin yms muuta juteltiin. Käsi kuvattiin röntgenissä toistamiseen ja lääkärikäynneistäkään ei tahtonut tulla loppua.
Skootteri vakuutukseen ja tyttö kotiin, kun mistään sen pahemmasta ollut kyse.
Mikäs tässä ainakin saa vetää ihan reilusti taas vahvoja lääkkeitä yliannostukseen saakka, miten ois?!
Ja sitten kärsiä näiden kipujen kanssa.
Ehkäpä ensi kerralla teen saman kolme kertaa pahempana ja kuolen samantien. Houkuttava ajatus, mutta se tuskin käy toteen.
Nyt nää lääkkeet alkaa tehota ja rupee
väsyttämään, öitä ja pärjäilkää!<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristä päivääni <3