Turhaa

Mulla on täysin käsittämättömän paha olo. Ajatukset eivät jätä rauhaan ja, kun yritän luoda mieltäni vapauttavaa keskustelua jonkun tärkeän kaverin kanssa kyseinen ihminen vaa katsoo viestin vastaamatta siihen yhtään mitään. 

No en minäkään vastaisi tällaiselle paskiaiselle, joka on veljelleenkin täysin idiootti sisar. 

Veljeni on varmaan kärsinyt kaikkein eniten tästä kaikesta perheessäni ja vihaa keskustella yhtään mistään asiasta kanssani. 

Niin hyödytön ja turhautunut olohan siitä seuraa. Enkö parempaan ole pystynyt, kun toisen elämän pilaaman. 

Kavereittenkaan kanssa ei mene hirveän hyvin. Toisinaan ollaan huolesta sokeina ja toisinaan taas huudetaan elämän kyllyydestä. Rauhaa löydy mistään.

En vaan oikein jaksaisi tällaista ihme elämän kanssa leikkimistä, kun oikeasti sisimmässäni haluan kuolla enemmän kuin koskaan. Voi kunpa kaikki olisi hyvin!

Ootte mielessä!<3