Osaan hymyillä aidosti vain päissäni.
Ei tästä tosiaan tule yhtään mitään, join eilen ihan tarpeeksi paljon, että sain itseni siihen kuntoon, että saatoin vain pitää hauskaa.
Näin jälkeenpäin häpeän kaikkia tekemisiäni, puheluitani ja viestejä mitä lähettelin..
Nyt taas kamppailen masennuksen kourissa ja vielä pitäisi yrittää lukea kokeisiin.
Nyt ei vain jaksaisi tehdä yhdikäs mitään, kun ahdistuskin on niin ylitse pääsemättömän vahvana kehossani kiinni. Lähtisi tämä kaikki pois kokonaan, en jaksa olla tällainen enää.
Väsyttää niin paljon elämä taas. En jaksa puhua kenellekkään tai käydä missään. Tulkoon ihmiset minun luokse, jos ovat tullakseen.
En tiedä tilannettani, en tiedä missä kuljen.
En tiedä olenko vaaraksi itselleni.
Kaikki luulevat, että minulla menee jo paremmin, joten olen aika yksin.
Kaverit tuntuvat olevan niin onnellisia ja kyselevät ihmeissään miten minulla on jatkuvasti paha olo.
Itse kun rämmin paskassa koko ajan.
Tulisipa elämääni edes jotain, mikä toisi onnen takaisin.
Paljon voimia ♥ kyllä kaikki muuttuu viä paremmaksi!
VastaaPoistaToivon niin, kiitos<3
Poista