Pyydän vain tukea siihen, että pysyisin pystyssä seuraavan askeleen.
En pyydä valoa taivaan täydeltä.
Pyydän vain nähdä valon kajon, joka näyttää suuntaa pimeässä.
~Hanna Ekola~
En tiedä mitä kirjoittaisin. Tyhjää, tyhjää, tyhjää. Kun aloitin kuukausi sitten pitämään blogia en edes uskonut, että tästä edes tulisi mitään. Nyt olen aivan toista mieltä. Kirjoitan mielelläni, vaikka omaksi ilokseni tänne. On vaan niin vapauttavaa jakaa ajatuksia muuallakin, kun pelkästään päiväkirjan sivuilla.
Käytiin aamulla kaupoilla ostamassa pari leffaa juhannuksen tylsiä päiviä ajatellen.
Skootterikauppojakin yritettiin tehdä, mutta ei siitä loppujen lopuksi tullut yhtikäs mitään muuta kuin riita isän kanssa. Eli turha ja kaikin puolin typerä reissu tuli siitäkin, kun sain kaiken lisäksi vielä ahdistuskohtauksen keskellä ruokakauppaa. Järjetöntä.
Skootterikauppojakin yritettiin tehdä, mutta ei siitä loppujen lopuksi tullut yhtikäs mitään muuta kuin riita isän kanssa. Eli turha ja kaikin puolin typerä reissu tuli siitäkin, kun sain kaiken lisäksi vielä ahdistuskohtauksen keskellä ruokakauppaa. Järjetöntä.
Ostin taas pari uutta terää 'sheiveriin', jotka tietysti purin heti kotiin palatessa. Jotenkin olen taas löytänyt itseni iltaisin vessan lattialta terä kädessä. Se vapauttava tunne, kun saa upottaa terän käsivarteen. Kai tästä jokin addiktio on syntynyt.
Juuri äsken ilmoittauduin pian sairaalasta kotiutettavan mummoni avuksi mm. Kaupassa käyntiä ja siivoilua. En tosiaan tiedä miten tulen jaksamaan, kun muutenkin jatkuva väsymys painaa yllä ja samalla kaikki muut ongelmat kotona. Henkisesti raskasta työtä se tulee myös olemaan, kun niin vanha ihminen kyseessä, mutta mitäpä ei tärkeiden ihmisten eteen tekisi?
Nyt vaan pitäisi jaksaa yrittää esittää iloista ja 'nauttia' lomasta, joka tosin on minulta ehkä liikaa vaadittua. Pakko yrittää ei täällä muuten selviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristä päivääni <3