Pidät tiukasti kädestäni kiinni, etkä päästä irti. Minun on hyvä olla. Kaikki on täydellistä. Mikään ei voi satuttaa minua.
Kaikki sumenee, enkä näe sinua enää.
Jokin kova ääni kaikuu jostain kaukaa korviini. Sama ääni kuuluu jo lähempää ja pian se on aivan vieressäni.
Raotan silmiäni ja todellisuus valkenee. Olen yksin pimeässä huoneessani ja pian tajuan tuon kaiken olleen vain unta. Ahdistus valtaa koko kehoni ja käperryn tiiviimmin peittoni alle, miksi edes luulin saavani sinut takaisin?
Kun vaan voisin oppia elämään sen tiedon kanssa ettet tule enää takaisin.
Kun vaan voisin hyväksyä meidät parhaina ystävinä ilman jatkuvaa pahaa oloa nähdessäni sinut toisen tytön kanssa. Se kaikki on ohi. Vihaan itseäni ja elämääni, kuole pois!
Kun vaan voisin nauttia elämästä vastoinkäymisistä huolimatta ja hyväksyä, että ne ovat osa jokaisen ihmisen elämää. Tämä ahdistus ja paska olo vaan pysyy minussa tahdoin tai en.
Haaveet haihtuvat kuin syksyiset lehdet myrskytuuliin. Päivät toisiin vaihtuvat ja toiveet toteuttamatta jäävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristä päivääni <3