Ajatukset pyörivät kuoleman ympärillä ja kaikki
oikea tuntuu väärältä. Ahdistaa melkein koko ajan. En ole laisinkaan varma mitä haluan tai mitä muut haluavat minusta. Tahdon herätä todellisuuteen.
Huomenna hoitoneuvottelun jälkeen hyppään bussiin joka vie minut kauas kotoa ystävieni luo viettämään vappua. Eniten se minulle tarkoittaa hetkellistä vapautta ja aikaa antaa sulatella viikon aikana tapahtuneita asioita.
Siis ryypätä itseni hengiltä.
Ahdistustani yritän purkaa varmaan nyt eniten vain sillä, että kehittelen vaan mahdollisimman paljon tekemistä mm. Pakkaamista ja telkkarin katselua veljien kanssa. Tarvitsisin ne helvetin lääkkeet, mutta polilla yrityksistä huolimatta en ole niitä saanut vissiin mahdollisen itsetuhoisuuteni vuoksi,
jaa.
Välillä hermosavut ulkona niin elämä taas hetken loistaa. Mieli tekisi viiltää, mutta pelko kiinni jäämisestä huomenna jänistää minua tekemästä niin. Huomisessa on kiinni kaikki loppuviikon suunnitelmat, älkää nyt edes yrittäkö laittaa osastolle, en tarvitse sitä....>^<
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristä päivääni <3