Kotona kaikki menee päin helvettiä. Miljoonista asioista valehdellaan ja on paljon asioita, jotka ovat ja pysyvät vain meidän kodimme seinien sisäpuolella.
Ahdistaa niin paljon kaikki mitä kaikkialla tapahtuu. Haluaisin niin pois, mutta se ei ole ainoastaan minusta kiinni. Kaikki kärsivät ja vain osa hyväksyy elämän tosiasiat perheessämme pystyen elämään niiden kanssa.
Aamun pikkutunneilla on loistava hetki laskuhumalalle ja ajatuksien purkamiselle. Haluaisin kirjoittaa paljon, mutta näistä asioista mitä täällä tapahtuu ei voi puhua kenellekään. Elämä valuu sormien välistä ja monet asiat muuttuvat arvottomiksi.
Haluaisin niin kertoa äidille, että mulla on paha olla, mutta mitä se hyödyttäisi. Eihän äiti tahdo niin. Käskee olla onnellinen, jos ei muuta niin ainakin yrittää ostaa minut onnelliseksi, etten pilaisi hänen mainettaan.
Täällä syyllistellään, vaikka ei ole edes minkäänlaisia lähtökohtia, eikä edes anneta selittää ensin. Miksi mitään selittäisinkään, kun olen aina väärässä ja syypää joka asiassa. Minulle kerrotaan, että minussa on aina vika. Ei kenessäkään muussa. Miksen minä sitten saa olla täydellinen, jos muut saavat?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristä päivääni <3