Äiti mä meen vain hetkeksi ulos.
Oikeasti kävelen tielle ja sytytän siellä tupakan. Puhallan sisään ja ulos purkaen samalla ahdistustani siihen. Vilkuilen ympärilleni ja kuuntelen tarkasti, jos jostain kuuluisi auton ääniä. Ajaisi mun yli. Mä toivon.
Kävelen siihen asti kunnes tajuan, etten jaksa kävellä. Käännyn ja palaan kotiin istahtaen hetkeksi vielä ulos hengittämään ilmaa. Katselen puita ja sinistä taivasta. Linnut laulavat kauniisti. Se hetki voisi olla yksi parhaimmista, jos mieleni olisi selvä. Huudan pääni sisällä; että mä olen elossa, mutta silmissäni sumenee ja elämä vääristyy pahemman kerran.
Kuvittelen itseni maan alle. Ikuiseen lepoon. Itseni papan luokse pilvien päälle. Paikkaan, jossa en tunne kipua. Paikkaan, jossa ei ole mitään pahaa. Vain loputon rauha ja ikuisuus.
Olen vaan niin kuin minua ei olisi, enkä koskaan edes olisi ollut täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristä päivääni <3