Äiti on alkanut ihmettelemään miksen ole yhtä paljon kavereideni kanssa kuin ennen. En vain jaksa. Hyvä jos jaksan käydä koulua. Se epäilee jo paljon ja kyselee aivan tolkuttomia asioita.
Muka sanoo, että rakastaa mua. Vittu ei ees esittäis, jos se oikeesti rakastais ni se tekis sen yhden helvetin sille pienen liikkeen, mutta mulle suuren ja ehkäpä sais pitää tyttönsä täällä pidempään.
Äitiä en voi vältellä, sillä se on mahdotonta. Antaisi mulle edes vähän tilaa lisää ja tekis jotai mun ja veljien etee. Vihaan äitiä. Tajuais sen jo. Annan kaiken anteeks sitku se ottaa tosissaan itsensä ja muut. Tekee edes vähän enemmän meidän muiden eteen. Ottais isästä mallia, joka työpaikan uhalla tekee silti kaikkensa meidän lasten vuoksi.
Helvetti väsyttää, mutta turhaa yrittää nukkua. Lopetin seinään niiden unilääkkeiden syömisen ja unirytmi sekosi ihan täysin. Kaiket päivät olen väsyneenä kaikkialla ja yritän pysyä kasassa. Eläminen tuntuu turhalle.
Eipä mulla muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristä päivääni <3