Mä luulin, että ne ajat olisivat ohi. Ihan, kun kaikki tekis tän tahalleen, koska ainakin osa siitä porukasta ties, että monilla meistä on jo muutenkin paha olla. En mä uskalla sanoo mitään. En mä uskaltais enää ees olla tässä. Enkä haluaisi.
Kiitos taas kaikille niille, joiden takia mun elämä on jo nyt täyttä paskaa. Lisätkää sitä paskaa. Antakaa palaa, tappakaa mut. Sitähän te haluatte.
Jättäsitte heikommat rauhaan ja ajattelisitte itsenne samaan tilanteeseen.
Aina teet jotain väärin tai olet väärässä paikassa. Luulin, että monet niistä oli mun kavereita. Yksi ehkä enemmänkin, mut eiväthän niitä kiinnosta.
Antakaa mun ja monien muiden olla. Se kaikkiko tekee teistä vahvoja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristä päivääni <3