En osaa laittaa ajatuksiani sanoiksi. Eilen psykologilla käynnin tarkoitus oli löytää syy mikä minut tähän johti.
En minä tiedä mitään syytä. Eihän elämässänikään mitään mullistavaa ole tapahtunut, miksi minulla olisi oikeus olla masentunut?
Tunsin itseni niin pieneksi käpertyessäni punaiselle nojatuolille. Olin todella ahdistunut ja pakotin itseni kertomaan elämästäni. Ehkä kerroin vain päällimmät tunteeni, mutta kerroin silti. Halusin kertoa enemmän, mutta kuinka puhua jollekkin täysin vieraalle ihmiselle asioista, jotka ahdistavat minua itseänikin jo pelkkinä ajatuksina.
En osaa puhua. Alitajunnassa pelkään, että minut vain heitetään ulos sieltä terveen paperit kourassa, mutta onko se tervettä jos miltein joka päivä tahdon kuolla.
Maailma on paha paikka, eikä täältä selviä hengissä. Miksei kuolla jo nyt?
Kaikki ahdistaa. Haluan viiltää. Mä en ansaitse mitään. Syyllistän itseäni jokaisesta asiasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristä päivääni <3