Tiedän, että muutama hyvä kaverini lukee tämän ennemmin tai myöhemmin ja varmaan tuntee syvää vihaa minua kohtaan tällä hetkellä levittäen kohta miljoonat paskat päälleni, mutta antakaa palaa vaan. Mua ei oikeastaan kiinnosta enää miellyttää muita ja itsekään en halua kuin jatkuvasti kuolla ja samaan aikaan omalla tyhmyydelläni satuttaa muita.
Voisin hokea miljoona kertaa, että haluan vain kuollakuollakuollakuollakuollakuolla, enkä missään vaiheessa laittaisi kieltävää sanaa väliin. HALUAN VAIN KUOLLA! En mitään muuta.
Kaikki ärsyttää ja elämänhalu laskenut muutamissa päivissä niin matalaksi.
Eilen olin jo lukinnut itseni huoneeseeni ja valmiina viiltämään käteni ja jalkani auki aivan yhtäkkiä. Ei vituttanut mikään vaan niin kierosti hymyillen olin valmiina. Olen täysin samoilla oloilla tappamassa itseäni ellei muutama tärkeä ystävä takoisi minulle edes vähän järkeä päähän.
En tiedä, että kerronko näistä ajatuksistani psykologille tällä viikolla vai pidänkö nämä pääni sisällä kiduttaen itseäni hiukan.
Monet sanovat, että en oikeasti halua kuolla. Ette te voi halujani päättää. En mä vaa jaksa tätä, kun kokoajan häviän jokaikisen taistelun itseäni vastaan.
Turhauttavaa puhua asioista mitään, kun tulee niin järkyttävän hölmö olo. Psykologin kysymykset vain mykistävät minut, kun en keksi mitään järkevää ja oikeaa vastausta. Tekstini ovat vain sekavaa mössöä mieleni perukoilta. En ihmettele miksei blogistani varmaan saa minkäänlaista järkevää kuvaa, kun enhän minä edes itse osaa sanoa mistä kirjoitan ja mitä.
Haluaisin perua polilla tämän viikkoisen aikani, mutta kuinka puhelinkammoisen perua se? Miksei viestivaihtoehtoa ole jätetty sellaisille, jotka ahdistuvat tällaisista puheluista. Varsinkin, kun joutuisin selittämään tekosyyni ajan peruuttamisen vuoksi.
Olen hypistellyt puhelintani käsissäni jo useita tunteja, mutta en vain pysty soittamaan sinne, joten laahustan nuorisopsykiatriselle mukisematta loppuviikosta. Ärsyttää tällainen etten voi edes normaaleja asioita hoitaa olematta arka pikku lapsi. Enhän edes uskalla riisua takkiani psykologikäyntini aikana vaan käperryn ulkovaatteet yllä pienelle nojatuolille niin tiiviiksi mytyksi ja suljen itseni niin hyvin kuin mahdollista.
En vain jaksajaksajaksajaksajaksa rampata yhtään missään tai tehdä yhtään mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristä päivääni <3