Kun päivä valkenee, on tyttö jokin täysin muu

Istun sängylläni lämpimään peittooni kääriytyneenä. Katson tyhjyyteen ja huokaan syvään silmät kyyneleitä virraten. Väsyttää, mutten saa unta. Vaikka on vasta aamu, voisin vain nukahtaa päiväksi. 

Vihaan valoa. Vihaan, kun ihmiset näkevät minut selvästi ja voivat katsoa minua silmiin. 

Rakastan pimeyttä, koska se kertoo minusta paljon. Yksinäiset illat kotona vietän valotta jossain nurkassa terä kädessä. En näe mitään, mutta tunnen sen tumman punaisen nesteen valuvan käsissäni samalla tahraten vaatteeni. Se on ihanaa. 

Pimeässä tunnen olevani se, joka oikeasti olen, eikä mun tarvitse esittää mitään.

Joskus iltaisin sytytän kynttilöitä tehdessäni jotain. Se on se valo joka piilee jossain sisimmässänikin. Se on sitä pientä onnellisuutta.

Ne pienet onnellisuuteen tuovat asiat pitävät minut tässä, vaikken haluaisikaan. Joskus olisi vain helppoa sulkea silmät ikuisiksi ajoiksi.