Oikeastaan minulla on syytä olla ahdistunut. Pelkään koko ajan "sisareni" puolesta. En halua, että hän vaipuisi näin alas kuin minä. En halua, että hän kadottaa elämänilonsa ja haluaa kuolla. En vain pysty tukemaan ja katsomaan vierestä, jos hän tekee itselleen näin niinkuin minä tein.
Hänen kanssaan unohdin aina omat murheeni ja pystyin nauraa, kaikki oli aina hyvin ilman suurempia ongelmia, mutta nyt mikään ei ole niinkuin ennen.
Mihin iloinen ystäväni katosi? Onnettomuus tappoi hänessä jotain, saako hän sitä jotain enää koskaan takaisin...?
Huomenna pitäis lähteä kalajoelle porukoitten, veljen ja kaverin kanssa. En jaksaisi oikein lähteä. Varsinkaan kaverini kanssa, koska en kehtaa potea ahdistusta loman aikana. Onneksi tällä kertaa yövymme talossa, emmekä pienessä mökissä. Ainakin on tilaa hengittää, eikä aina tarvitse olla perse kiinni muissa.
Pitäisi kai yrittää syödä jotain, kun laihtua en halua, mutta pelkästään ruoan näkeminen aiheuttaa oksennusreaktion. Ei vaan tee mieli syödä. Voisin kuolla tähän tunteeseen.
Haluaisin viillellä, mutten voi.
Joskädessäni näkyy enää yhtään jälkeä en voi olla varma mitä tapahtuu. En halua menettää ketään. Varsinkaan poikaa, jota pidin ennen enemmän kuin ystävänä, mutta sain takaisin hyvänä tärkeänä ystävänä.
Sanoit, että et halua syyllistää minua ja, että toivot lopettavani tämän.
Nyt jos sanon yhtään mitään käsiini liittyvää edes läpällä, hän on aina huomauttamassa asiasta.
Haluan lopettaa viiltelyn täysin, en halua näitä käsiä, mutta pakko hyväksyä nämä. Jos päässäni on yhtään järkeä en koske enää teriin viiltely mielessä. Vaikka hänen takia. En vain kestä, jos menettäisin hänet uudestaan.
Kadun ihan jokaista viiltoa ihan liikaa. Toki luotan, ettei kukaan kerro näistä kellekkään, mutta ahdistaa niin paljon, kun pitää koko ajan miettiä jokaista liikettä. Eihän ennenkään kukaan ole välittänyt. Miksi nyt? Miksi pilaan kaikkien muiden elämän käsieni takia? Miksi olen liian huono kaveri muille? Vihaan itseäni.
Mä tajuan miltä susta tuntuu! Mullaki on ongelma viltelyn kanssa... kaikki sanoo mulle aina et senkus lopetat, ihan ku se ois niin helppoo!! Mut tsemppiä sulle!
VastaaPoistaMä aina yritän olla viiltelemättä, mutta aina sorrun, jonka jälkeen vaan vihaan itseäni aina enemmän ja enemmän. Kiitos, tsempit sullekkin!
VastaaPoista