lauantai 19. heinäkuuta 2014

Nauran rotkon reunalla sille perkeleelle, joka tahtoo repiä minut palasiksi. 
Kerron sille, että sä et saa mua enää omakses.
Eipä aikaakaan, kun putoan taas syliisi ja mieleni on täysin sinun vallassasi.

Koulut alkavat jo niin varhain elokuun. Ahdistaa. Ahdistaa. Mä yritän lomailla vielä hetken ilman, että todellisuus lyö päin kasvoja. Edellinen teksti oli ehkä hieman liioteltua. Yritän vain nauttia elämästä edes hetken. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piristä päivääni <3