"Mä nautin täysillä mun elämästä"

Mä haluun pois.. En vältämättä lopullisesti, mutta hetken aikalisä olisi ihan enemmän kuin tervetullutta. Paljon on käynyt lyhyessä ajassa. 

x Olen kuunnellut isän ongelmia ja yrittänyt ymmärtää miks se tekee kaikkea paskaa.

x Oppinut edes hieman välittämään äidistä.

x Viettänyt maailman parhaimman viikon poikaystävän kanssa, jonka takia niin pitkä tauko. 

x Juonut monta päivää putkeen leikkien samaan aikaan lääkkeiden kanssa.

x Saanut kuulla olevani maailman itsekkäin ihminen taas.

x Pistänyt melkein välit poikki toisen kusipään veljeni kanssa.

x Rakastanut. Vihannut. Itkenyt. Nauranut.

Kaikin puolin nyt on ensimmäinen yö yksin ja pelottaa aivan helvetisti. Toisen veljeni rippijuhlat huomenna tai no oikeastaan tänään. En jaksa kirkkoa (enkä kyllä muutakaan), vaikka kierinkin huomenna omantunnon tuskissani, kun jätän menemättä. Paska sisko.

Olisi paljon kirjoitettavaa, mutten vain uskalla kirjoittaa enempää. Elämä on suoraan sanottuna todella paskaa. Kaveri osastolla. Melkein haluaisin itsekin. Ainakaan en olisi heti tappamassa itseäni ja itsensä huolehtiminen siirtyisi toisten vastuulle. Vituttaa, kun en osaa avata suutani. Oli niin lähellä pyytää apua, mutta jätin pyytämättä. Elämä on!