I don't trust myself

Koulussa.

Katon sua pitkään. 

Sä istut luokan nurkassa korkealla penkillä ja katsot lattiaan.

Minä, jos jokin tiedän, että ajattelet..

Voiku tietäisin mitä. 

Mulla on niin suuri ikävä sua..

Myöhemmin.

Kuuntelen laulun sanoja, joista liian moni kohta sopi meihin.

Mä rakastin sua..

Onko se oikeasti noin vaikeaa mun myöntää.

Sadat tuhannet kyyneleet vuodatettu sinun vuoksesi..

Mikset sä tuu takas.

Miksei kaikki ole niin...kuin ennen..?

Illalla.

Mä kerron sulle, etten jaksa. 

Etten selviä syksyä koulussa..

Ja sä jumalauta huudat mulle.

Ihan, kun mä olisin voinut päättää, että sairastun.

Että tää vitun sairaus vie mun elämästä kaiken.

Ihan, kun mä en yrittäis jo tarpeeks, että pysyn hengissä. 

Ihan, kun mä olisin halunnut tätä.

Mä halusin opiskella.. Mutta en mä tälle tilalle voi mitään.

Haluatko sä, että kulutan itseni SUN takia loppuun ja 

tapan itseni koulun loputtua? 

Siltä musta nyt tuntuu, että mä en halua elää näiden paineiden keskellä.

Hyväksysit mut niinku veljeni hyväksyit.

Helvetti, äiti mä vihaan sua. 

Nyt.

Mä en halua valittaa, mutta mulla on paha olo. 

Mä en halua valehdella, mutta mä tahdon kuolla. 

Mulle on sanottu, että mä en aina ole mieleltäni sairas 

ja että kyllä elämä mulle vielä valoisasti loistaa.

Mä en vaan jaksa uskoa ketään enää. 

Mä haluan tehdä tästä kaikesta lopun.. 

,