Vituttaa kerrassaan. Ruokapöydällä lepää kolmen aineen kirjat, läksyjä enemmän kuin laki sallii. En jaksaisi tehdä niitä, mutta vihaisin itseäni vielä enemmän jos jättäisin ne tekemättä.
En jaksaisi enää odottaa paria päivää, että pääsen hullujen huoneelle avautumaan monen viikon takaisista asioista. Väsyttää koko elämä. Takana useita valvottuja öitä. Liian vähän unta, mitkä täynnä painajaisia.
Mä en tiedä mitä teen, väsyttää mielettömän paljon. Voi kuin voisin vain lopettaa kaiken.
Liikaa draamaa jatkuvasti joka puolella. Yritän olla hyvä ystävä, mutta aina osaan tarkoittamattakin olla täysi paska. Enhän mä saa sanoja suustani oikeaan aikaan. Ystävä itkee vieressä niin minä vain tuijotan tätä kuin lasittunutta patsasta. Käyn keskustelua päässäni, sanomatta silti sanaakaan.
En mä osaa enää. En mä osaa auttaa ketään. Pyörin vain oman pahan olon ympärillä jatkuvasti.
Unilääkkeiden ottamis aika meni useita tunteja sitten, ei niitä enää ole järkeä ottaa. Toisin sanoin en nuku koskaan. Samapa se enhän mä ole edes sitä ansainnut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristä päivääni <3