sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Muutamat viikot ovat olleet minulle henkisesti ja fyysisesti aika rankkoja. En vain ole jaksanut oikein mitään. Olen niin väsynyt tähän kaikkeen ja muutamana päivänä ollut valmis tappamaan itseni, jos siihen olisi ollut pienikin mahdollisuus.
On tapahtunut paljon, joista en vain yksinkertaisesti jaksa kirjoittaa muuta kuin, että olen romahdellut usein mitä ihmeellisimpiin paikkoihin.

Elämä on vaatinut todella monia asioita. Mä haluan selvitä, mutta en jaksaisi kulkea sitä pitkää matkaa. 
Haluan kuolla, mutta samaan aikaan olla olemassa. Haluan olla iloinen, mutta samaan aikaan haluan pilata kaiken pienenkin ilon. Enhän minä ansaitse hyvää elämää.

Tässä maailman pahuudessa minä vielä pallottelen ja odotan, että jokin joskus muuttuisi aivoissani ja viimein saisin elää rauhassa.

Mutta olen niin palasina pitkin elämäni polkuja, voiko minua enää pelastaa?




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Piristä päivääni <3