Masennus

Joo ei paska voi kiehua joku teksti niin liikaa päässä.

"Ymmärrän, että jos uskot olevasi masentunut ja mielialasi on alhaalla, olosi voi olla hirvittävän tukala ja voi olla vaikeaa nähdä, että tuska johtuu VAIN AJATUKSESTA. Mutta tiedän, että sinulle tulee päivän mittaan myös hetkiä, jolloin olosi on lähestulkoon neutraali."

No miksen minä sitten voi vain sormia napsauttamalla parantua? Arvatkaa vaan kuinka monesti olen yrittänyt muuttaa ajatuksiani parempaan suuntaan. Ehkä onnistunutkin, mutta kaikki on aina palannut takaisin jotain toista kautta.

En halua tuomita tekstiä heti kättelyssä, mutten voi käsittääkkään kuinka joku voi sanoa, että masennus koostuisi päällimmin puolin vain pelkästä ajatuksesta. Tietenkin usein ajatukset ovat välillä vähän liiankin suuri osa pahaa oloa, mutta se, kun vielä kehdataan väittää ettei olosuhteet voi masentaa, vaan se on se ajatus. Joo voi ollakki, mutta mua kyllä masentaa monetkin ulkoisat tekijät. Ihan oikeasti.

Tuon tekstin luettueni ja kommentteja selaillessani tunsin jo järjetöntä vihaa. Juuri sellainen olo, että nyt taas kyllä aliarvioidaan hurjasti masennusta. Ymmärtäkää se on yhtälailla sairaus, joka voi tappaa.

"Selvennän vielä, etten missään nimessä halua vähätellä kenenkään masentuneen kokemuksia, tai väittää kenellekään masentuneelle, että masennus on vain ajatus! Enkä sitä, että he pystyvät kyllä omin voimin sieltä pääsemään pois. En todellakaan. Pystyn kertomaan vain ja ainoastaan omasta kokemuksestani ja mitä se omalla kohdallani oli. Suurin osa masentuneista ihan varmasti tarvitsee apua muilta ihmisiltä, sillä tiedän kuinka rankkaa on kun voimat eivät kerta kaikkiaan tunnu riittävän edes yksinkertaisimpiin asioihin. Mutta uskon, että se apu voisi ainakin joillekin olla perinteistä terapiaa / lääkehoitoa tehokkaampaa."

Olisin halunnut tappaa itseni lukiessani kyseistä tekstiä. En sitten tiedä olenko vain niin helvetin sairas, etten ymmärrä jutun pointtia ja olen niin kiinni tässä ajatuksessa. Vai missä menee pieleen. Voihan tällainen tapa todellakin auttaa jotain, mutta onko silloin enää perinteisestä masennuksesta kyse? Jotenkin tällainen mielestäni todella tuomitseva teksti ei kerro täysin kaikkea.

Siinä olen kyllä samaa mieltä, että jättäkää diagnoosit lääkärin arvioitaviksi älkääkä takertuko liikaa siihen ajatukseen, että olet ehkäpä masentunut. Hankkikaa apua, jos ette enää jaksa. Niin minä tein, vaikka edelleenkin uskon ettei minua voisi auttaa mikään, mutta jossain sisimmässäni tiedän, että näin on silti parempi. Ainakaan en ole enää yksin pääni kanssa vaan asialle tehdään jotain halusin sitä tai en ja tuki on lähellä, jos vain osaisin käyttää sitä hyödyksi. En oikeasti halua parantua, mutta yritän kaikkeni, ehkä joskus voisin olla vielä onnellinen ja elää. Tai jos en, niin ainakin kaikki keinot on käytetty, koska sitä ennen ei saa luovuttaa.