Joku jolta mä pyysin apua.
Minä rakastin häntä enemmän kuin ketään.
Joku jonka puolia mä pidin henkeen ja vereen ja
sekin kykyjensä mukaan.
Joku joka potki mut ylös masennuksesta joskus.
Se oli mun verisisko, aina paikalla kun
tarvittiin.
Musta tuntuu et mulla ei oo ketään oikeaa ystävää. Oon niin yksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristä päivääni <3