Kyynelehtien katson kuviasi puhelimestani ja facebookista, joissa olet kauniin tyttöystäväsi kanssa.
Selailen vanhoja päivityksiä, joissa minä olin vielä se onnellinen tyttö kanssasi.
En vain jaksa käsittää miksi meistä ei koskaan tullut mitään enempää.
Luen vanhoja viestejämme puhelimestani ja vuodatan ilon kyyneleitä lukiessani tyhmiä juttujamme.
Olit minulle happi, jota hengitin. Et vain käsitä miten paljon mä suhun kiinnyin ja ihastuin.
Mä olen monessa kuukaudessa vahvistunut ihmisenä, mutta en silti pysty täysin hyväksyä, miksi jätit minut ilman syytä.
Muistelen sanojasi, kuinka valitsit monesta sinusta enemmän pitävistä tytöistä sen parhaimman ja kauneimman.
Nyt mä vaan elän suuressa kaipuussa ja haluaisin kuolla pois.
Tuntuu kuin elämäni tarkoitus olisi huuhtoutunut viime Toukokuussa minusta kauas pois.
Aina, kun yritän puhua sinulle turhia et vastaa, koska huomaan etten kiinnosta sinua enää millään tavalla.
Se tuntuu ihan helvetin pahalta. Mä vaan haluisin sut edes parhaana kaverina aidosti takaisin, mutten saa suhun enää oikein mitään kontaktia.
Mua pelottaa, että sä jätät mut täysin. Kokonaan. Ikuisesti.
No mä silti yritän parantua, jos en enää sinun vuoksesi niin sitten minun itseni vuoksi, mikä tuntuu ajatuksena täysin vastenmieliseltä.
En kai mä oikeesti halua kuolla, mä vaan haluan onnellisen elämän, perheen ja kodin, jossa olisi hyvä olla.
Täytyy vielä jatkaa, että ottakaa osaksenne tästä kaikesta kuuntelemalla alla oleva kappale Vivianan - perhosii vatsas. (Jos se ny ees toimii, mobiilisovelluksilla ei toimi.)
Sitä mä kuuntelin viime syksynä, kun olin vielä suht elossa ja jaksoin käydä lenkillä.
Kaipaan niitä aikoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristä päivääni <3