Milloin tämä kaikki oikeasti loppuu?

Mä katson sua epäuskoinen ilme kasvoillani, kun edessäni lauot minusta täyttä paskaa. 

Kerrot kuinka epäonnistunut lapsi olen ja kuinka omistan huonon äidin, joka sattuu luottamaan minuun, koska minuunhan ei saisi luottaa laisinkaan. 

Vitun narkkari!

Kotiin tulin suht hyvillä fiiliksillä, kunnes ulko-ovelle päästyä mummoni päätti ottaa ohjat käsiinsä ja kertoa muutaman päänsä sisältä keksityn totuuden minusta. 

Täyttä tottahan se on, että olen paska lapsi vanhemmilleni, paska kaveri kavereilleni, paska oppilas opettajille ja muutenkin täysi paska kaikessa. 

Mä vaan voisin kuolla kokonaan pois tai no en vielä. Sitten kuin viimeinen todella tärkeä isomummoni joskus lentää pois voin itsekkin kuolla. 

Silloin elämälläni ei ole enää mitään merkitystä, kun muita ei edes kiinnosta olenko täällä vai en. 

Niin monen ihmisen elämänkin olen kuulemma pilannut omalla turhamaisella käytökselläni. 

Mä en vaan tajua miksi kaikki vanha hyvä katoaa. Ja nykyinen paska jää tilalle. 

Musta ei varmaan ikinä tule olemaan kellekkään mitään hyötyä elämässä. 

Kaikki hyvät muistot voidaan heittää pois ja tuoda tilalle ne uudet vainoharhalla kytätyt virheet.

Mä en vaan jaksa tällaista, kun saa koko ajan tuntea itsensä arvottomaksi ja epäonnistuneeksi. 

Katsoa vierestä maailmaa nähnyttä ja täydellistä ihmistä, joka tietää kaikesta kaiken ja kuulla ne hänen päästään vedetyt totuudet. 

Milloin tämä kaikki oikeasti loppuu? 

Mä en jaksa enää.....