"Keittion ikkunasta mä tuijotan tunteja,
kun tyhjälle paperille kirjoitan sanoja,
kuinka eilen vielä kerran mut onnelliseksi teit."
Eilen sain kuin sainkin kuukausien kestäneen välirikon korjaannuttua yhden parhaimmista kavereistani takaisin. Eilis iltana tunnuin olevani elossa ensimmäistä kertaa koko kesänä.
Eilen myös tajusin, että hän on minulle vain hyvä ystävä kuin veli, EI more than friends niinkuin ennen halusin. Puhuimme kaikesta maan ja taivaan väliltä, kuten ennen. Valvoimme myöhään ja vitsailimme toistemme kustannuksella. Oli paras ilta/yö aikoihin.
Eilen myös tajusin, että hän on minulle vain hyvä ystävä kuin veli, EI more than friends niinkuin ennen halusin. Puhuimme kaikesta maan ja taivaan väliltä, kuten ennen. Valvoimme myöhään ja vitsailimme toistemme kustannuksella. Oli paras ilta/yö aikoihin.
Olen jopa melkein päässyt mustasukkaisuudestani eroon, enkä vahingoita itseäni enää tuon pojan takia.
Eihän hän koskaan mitään pahaa minulle tahtonut...?!
Aion ainakin uskoa niin.
"Liian kaukaa on turha hakea turhia haaveita.
Se voi riittää, jos löydät kolikon yhden kerrallaan."
Kaikki toivovat, että yritän jatkaa elämässäni eteenpäin enkä jäisi paikalleen tähän paskaan.
Niin monta vuotta olen pohjalla maannut päivästä toiseen.
Katsonut vierestä, kuinka kaikki menevät elämässään eteenpäin, kun minä olen vielä vuodessa 2011.
Aika vaan liukuu mielessäni ja takerrun menneisiin kohdaten samoja asioita uudelleen.
Olen jo tässä kierteessä ollu pari vuotta, ei ole niin helppoa palata yhtäkkiä vuoteen 2013, joka pian vaihtuu numeron suuremmaksi.
Vaikka kuinka sanon, että yritän löytää onnen tien. En pysty siihen, enkä tiedä haluaisinko edes. Olen tottunut tähän, enkä varmaan edes muista millaista on olla aidosti onnellinen.
Ja nyt ennen kuin vihaatte minua ja pidätte itsesäälissä kierivänä sanon, että todellakin jos onnellisuus on se mikä minut "parantaa" niin haluan kokea sen onnen, mutta se ei ole niin itsestäänselvyys.
Vaikka joillekkin olisi todella helppoa nauttia pienistä asioista, minulle ei ole! Olen aina ollut täydellisyyttä tavoitteleva ja epäonnistumisten tullessa vajoan omaan kuoppaani takaisin, enkä hetkessä sieltä nouse. Häpeä on hävitä ja tunnen olevani hävinnyt elämäni pelin.
Eilinen oli yksi hyvä askel elämässäni, joka auttaa minua jaksamaan muutaman päivän lisää.
Tajusin myös itse joitain asioita ja itsetuntoni nousi parin kehun jälkeen muutaman pykäleen ylöspäin.
Jotkut pahat tavat ovat tosin kertyneet näiden vuosien aikana ja takertuneet yhä kovemmin minuun kiinni, mutta merkkejä elämänilostakin on näkynyt ystävieni tukemana, mutta tämäkin on ohi menevää tiedän sen.
Vielä tulee monia päiviä, kun en jaksa enää.
Tällaiset päivät, jolloin en tunne niin voimakkaasti pahaa oloa on minulle tärkeitä voimavaroja.
"Istun hämärässä, odotan vieläkin hetkeä, joka ei lopu koskaan.
Saapuisi hiljaisuus, kertoisi minulle, kuinka kaikki lopulta katoaa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristä päivääni <3