Vaihteeksi sellainen olo, että haluan elää, mutta eläminen tuntuu niin mahdottoman raskaalta. Väsyttää, kun kaiket päivät saan kuulla vain paskaa, jotka nielen mukisematta. Enhän minä saisi valittaa mistään tai sanoa mitään loukkaavaa. Sellaisille ihmisille, jotka luovat minuun negatiivista energiaa saatan vahingossakin kostaa vähän liiankin rajusti.
Ei. En minä ole sellainen, joka tahtoisi muille pahaa, mutta välillä rajan tullessa täyteen suuni päästää rumaa sanottavaa takaisin. En vain yksinkertaisesti jaksa leikkiä aina mukavaa ja kostaa kaikkea itselleni. Muutkin voisivat joskus ottaa vastuun tekemisistään.
Olen vain niin turhautunut olemaan jatkuvasti se, joka on hiljaa tarpeen tullen. Olen niin turhautunut siihen, että kaikki läpät pidetään läppinä. Kyllä nekin voivat satuttaa ja paljon, varsinkin huono huumori. Koitan jatkuvasti kääntää surullisia asioita edes jollain tapaa hyviksi, mutta silti olen aina se, jolla on juuri se aika kuukaudesta tai muuten vain angstaan aina niinkun joillain on tapana sanoa. Kun kukaan ei oikeasti voi sanoa noin tarkoittamatta sitä. Jumalauta ei kukaan voi tietää ympärillä olevista ihmisistä, että miltä minusta tuntuu, jos en jaksa hymyillä tai olla aina läsnä. Tarviiko siitä tehdä niin isoa numeroa. Pikkuhiljaa nekin asiat, mitkä ennen minut pitivät kasassa muuttuu päinvastaiseksi. Pitäisi varmaan olla näyttämättä naamaani muualla tai sanomatta sanaakaan kenellekään, että muilla olisi hyvä olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristä päivääni <3