Ensinnäkin tämä postaus sisältää kursivoidun/rajatun tekstinpätkän sinulle, joka satut tietämään kuka tätä blogia oikein kirjoittaa ja sitten vähän kuulumisia teille muille lukijoilleni.
Mä vaan toivon et se mitä te luette ei muokkaa teidän mielessä minua yhtään, koska mä olen se sama ihminen yhä.
Mä oikeesti yritän koko ajan päästä eroon näistä ajatuksista ja teoista, mut se ei oo hetkessä ohimenevää.
En vaan halua aiheuttaa turhaa huolta huomiohuoraamalla netin ulkopuolella, kun kerran niin tein sain vain paskaa niskaan.
-------------------------
Mä en myöskään halua, että teistä tulee mun elämän kyttääjiä. Mä en kato sellasta, kuinka mua säälittäis vieressä ja pidettäis täysin sairaana paskana. Enkä halua, että mun käsiä sen enempää katsellaan tyylillä olenko viillellyt lisää, olen viillellyt ja viiltelen varmasti lisääkin, mutta se asia on minun oma asiani ei teidän.
Mulla on kuitenkin aivot tallella ainakin toivottavasti ja järki pelaa edes joksenkin hyvin. Mä kyllä pärjään ilman, että pitää aina muistuttaa kaikesta.
Mä en ole itseäni tappamassa, vaikka todellakin niin haluaisin, enkä ole pahemmin vahingoittamassakaan. Olkaa mulle vaan ystäviä, jotka antaa syyn nauraa ja unohtaa kaiken muun.
Te olette mulle tärkeä voimavara, älkää pilatko hauskoja hetkiämme muistuttamalla tästä kaikesta, koko blogista.
Tää on mun toinen päiväkirja, johon puran ne paskimmatkin ajatukseni. Kirjoitan tätä itseäni varten, että joskus löytäisin sen oikean reitin parempaan elämään.
Olen myös anteeksipyynnön velkaa siitä, jos olette saaneet huonot fiilikset teksteistäni ja siitä, että olette löytäneet tämän koko blogin.
Toivon myös, että jos tunnette minut tuolla netin ulkopuolellakin lopettaisitte blogini lukemisen tähän paikkaan, mutta harmikseni en sitä voi oikein estääkkään. Siinähän luette, vastuuta lukemastanne en ota! :)
-------------------------
Kuitenkin lomani sujui suht loistavasti muutamista pikkuseikoista huolimatta. Kotimatkan varrella pistäydyimme Kuopion ikeassa ja kauppakeskus matkuksessa. Mukaan ei tarttunut miltein mitään, koska aikaa oli vain rajoitetusti ja juoksimme kaverini kanssa lähes koko ajan kaupasta toiseen.
Kohta kotona, siellä pääsen taas ahdistumaan, mutta kai mä sen tulevan olen ansainnut hyvän loman jälkeen. Enhän mä saa voida hyvin, niin nää äänet mun päässä huutaa ja mä uskon kaiken toimien niiden mukaan.
Oo onnellinen et sulla on ihmisiä jotka välittää ja huolehtii. Et joku sentään tietää et sulla on paha olla.
VastaaPoistaKai mun pitäis ollakkin, mutta en mä vaan osaa. Haluaisin pärjätä omillani, enkä huolestuttaa muita turhaan. Tässä pienessä pahaisessa kylässä on vaan niin ahdistavaa, jos joku tietää asioistani yhtään mitään.
PoistaOikeastaan haluaisin, että kaikki jättäis mut niin en ainakaan vois aiheuttaa kellekkään harmia tai pahaa oloa teksteilläni!:/
En vaan uskalla olla oma itseni tai kirjoittaa totuudenmukaista tekstiä, kun tiedän jonkun tutun tietävän kaiken....
Me vaan halutaan auttaa sua vaikket sä ehkä sitä itse uskokkaan, oot tosi tärkeä kaveri meille ja me ei haluta menettää sua, eikä tuomita sua yhtään mistään!<3
VastaaPoista~E&M
mm :d
Poista